YLEISTÄ ITÄVALLAN LUONTOYRITTÄJYYDESTÄ

Itävallan tasavalta on Keski-Euroopassa sijaitseva vuoristoinen maa, jonka maapinta-alasta kaksi kolmannesta on Alppeihin kuuluvaa vuoristoa. Itävallan monipuoliset maisemat vaihtelevat tasangoista korkeisiin alppialueisiin. Tämä mahdollistaa monenlaiset palvelut, esimerkiksi erilaiset ympäristö- ja vapaa-ajanpalvelut (Rametsteiner ym. 2005).

Itävallan maa-alasta noin 48 % on metsien peitossa ja maa onkin Euroopan metsäisimpiä (FAO 2010). Itävallassa puun kulutus henkeä kohti on melko korkea ja se on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Tämä johtuu muun muassa kasvavasta ”puumyönteisestä” kulttuurista puurakentamisessa. Maassa on yleisestikin asennoiduttu positiivisesti puuta kohtaan. Itävallan puunjalostusteollisuuden eri alat ovat kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla. Maassa tuotetaan muun muassa sahattua puuta, paperia ja puupaneeleita. Pääosa Itävallan puualan yrityksistä on pieniä perheyrityksiä (Rametsteiner ym. 2005). Tärkeimmät puulajit ovat kuusi, pyökki, mänty, saksanpihta ja tammi. Metsiä arvostetaan suuresti ja ne ovat tärkeitä virkistyspaikkoja itävaltalaisille: Kauniiden maisemien lisäksi niissä voi kokea luonnon tai etsiä ”pakopaikkaa arjesta” (Pregernig & Weiss 1998).

 

Itävallassa 80 % metsämaasta on yksityiskäytössä, ja puuntuotanto on pääasiallinen toimiala suurimmalle osalle yleisiä ja yksityisiä metsänomistajia. Metsien virkistyskäyttö ja omistajien omaisuusoikeudet on rajoitettu metsälaissa: jokaisella on vapaa pääsy mihin tahansa metsään virkistystarkoituksessa. Lisäksi marjoja ja sieniä voi kerätä henkilökohtaiseen käyttöön, jos metsänomistaja ei selkeästi kiellä niiden keräämistä. Kaupalliseen tarkoitukseen keräämisessä omistajan lupa on välttämätön (Weiss ym. 2006). Päiväkohtaisia keräysmääriä ja -aikoja voidaan kuitenkin rajoittaa ja metsänomistaja voi myös kieltää luonnontuotteiden keräämisen tietyillä alueilla

 

Luonnontuotteet

Itävaltalaisten metsien luonnontuotteista on aikaisemmin kerätty esimerkiksi männyn, koivun ja lehtikuusen pihkaa. Myös kariketta, lehtiä ja lehvistöä on kerätty maatalouskäyttöön eläinten rehuksi ja pahnoiksi. Nykyään pihkaa keräävät vain muutamat yritykset, jotka jalostavat siitä kosmetiikka- ja hyvinvointituotteita. Tuottajien mukaan pihkalle ja sen jatkojalosteille olisi kuitenkin enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

Tänä päivänä tärkeitä perinteisiä metsän luonnontuotteita ja palveluita ovat metsästys, kalastus, luontomatkailu ja soran sekä hiekan otto. Itävaltalaisista metsistä saadaan runsaasti joulukuusia ja hunajaa. Myös mm. marjoja, sieniä, tryffeleitä ja villiyrttejä kerätään kaupallisesti ja yksityiseen käyttöön (FAO 2010). Itävallan luonnontuotteista saatavan taloudellisen hyödyn on arvioitu olevan noin 95 milj. €.

Vaikka Itävallan luonnontuotteista saatavat tulot ovat melko vähäisiä, niillä näyttäisi olevan paljon piilevää potentiaalia. Tulevaisuudessa painopiste lienee metsänhoidollisen toiminnan sivutuotteissa, kuten esimerkiksi fenoliyhdisteissä (esimerkiksi fenoleissa, flavonoideissa ja tanniineissa), alkaloideissa, eteerisissä öljyissä, pihkassa ym. Näillä katsotaan olevan paljon potentiaalia teollisessa käytössä (Rametsteiner ym. 2005).

 

Luontomatkailu ja muut palvelut

 

Uusia palvelumuotoja metsien hyödyntämisessä ovat muun muassa luonnonsuojelulliset palvelut, virkistyspalveluista ratsastus ja pyöräily vuoristossa sekä hiihtäminen. Muita suosiotaan kasvattavia palveluita ovat vuoristomökkien vuokraaminen ja jokien käyttäminen vesiurheiluun (Rametsteiner ym. 2005). Monille matkailijoille kävely ja patikointi ovat parhaita tapoja tutustua Itävaltaan ja sen luontoon. Itävallan maaseutumatkailussa tärkeitä teemoja ovat aitous ja luotettavuus, laatu kohtuulliseen hintaan, monimuotoisuus ja perinteet sekä ympäristötietoisuus (www.farmholidays.com). Itävallassa on kuusi kansallispuistoa ja lähes 60 luonnonsuojelualuetta, noin 35 paikkaa lintubongaukseen, 20 alppipuutarhaa sekä muita hyviä kohteita luontomatkailuun (www.austria.info). Metsästysoikeudet on Itävallassa myönnetty maanomistajille, joten oikeudet voidaan vuokrata eteenpäin muille. Metsästys onkin metsänomistajille taloudellisesti tärkeää ja harrastuksella on hyvä imago. Metsästysluvan voivat hankkia kaikki, jotka käyvät kurssin tai vuokraavat metsästyslisenssin (Pregernig & Weiss 1998).

 

Itävalta on ihanteellinen talviurheilumaa, jossa tunnettuja hiihtokeskuksia ovat muun muassa Innsbruck ja Zell am See. Yhteensä talviurheilukohteita on maassa 800. Talvinen Itävalta tarjoaakin matkailijalle paljon erilaisia aktiviteetteja. Yhteensä 16 000 kilometrin pituinen latuverkosto tarjoaa loistavat mahdollisuudet murtomaahiihtoon. Matkailija voi myös lasketella ja lumilautailla, pelata golfia jäisellä järvenpinnalla, luistella, jääkiipeillä tai kelkkailla kilometrien pituisia kelkkaratoja pitkin. Lumikenkäkävely on myös hyvä tapa nauttia Itävallan upeista vuoristomaisemista. Hiihtokoulut järjestävät opastettuja retkiä ja opettavat lumikenkien käyttöä (www.austria.info).

 

Metsäsektori on osallistunut tiettyihin palveluihin kuten metsäalan koulutukseen ja biolämmitykseen. Metsäalan koulutuksessa tarkoituksena on opettaa luonto- ja metsäasioita laajalle yleisölle, sekä lapsille että aikuisille. Esimerkiksi vuonna 2002 noin 1700 lasta osallistui metsäkasvatuksen kurssille (Rametsteiner ym. 2005, Weiss ym. 2006).

 

Luontomatkailussa matkailija hakee elämyksiä luonnosta. Ekomatkailua voidaan pitää eräänä luontomatkailun muotona, mutta siinä korostuvat vielä enemmän luonnonsuojelulliset periaatteet. Tutkimusten perusteella voidaan määritellä tyypillinen itävaltalainen ekomatkailija:
• Ikä 30–60 vuotta.
• Tavallista korkeampi koulutus ja säännölliset tulot.
• Kotoisin kaupungistuneelta alueelta tai isosta kaupungista.
• Haluaa lomaltaan virkistystä ja toimintaa.
• Haluaa oppia tuntemaan ja haluaa kokea uusia paikkoja ja maisemia.
• Haluaa nauttia miellyttävästä olosta kaukana ruuhkaisista turistikohteista, ei välttämättä pienellä budjetilla, mutta ei kuitenkaan halua kuluttaa liikaa rahaa.
• Valitsee kohtuullisesti hinnoitellun kesäloman, joko rentouttavan rantaloman tai virkistys-/kävelyloman vuoristossa.
• Valitsee mieluummin pieniä kyliä kuin kansainvälisesti tunnettuja ja ruuhkaisia alueita.
• Aina välillä suo itselleen (lyhyen) loman ylellisemmässä hotellissa.

 

Yli puolet itävaltalaisista on sitä mieltä, että ”oikealla lomalla” pitää ehdottomasti saada suora kontakti luontoon, vaikkakin sellaiset kontaktit, kuten vierailut kansallispuistoon tai mahdollisuus tarkkailla eläimiä, eivät ole yhtä tärkeitä keinoja kuin suoran käden kokemukset luonnollisessa ympäristössä. Samaan aikaan matkailijat vaativat kuitenkin korkeaa hygieniatasoa ja turvallisuutta valitsemaltaan kohteelta, ja he odottavat saavansa tarpeeksi tietoa voidakseen mennä omin päin retkille ja patikoimaan. Itävaltalaiset ekomatkailijat haluavat kokea vieraanvaraisuutta ja hyvän hinta-laatu -suhteen, paikallisen keittiön herkkuja paikallisista raaka-aineista sekä paikallisten ihmisten tarjoaman majoituksen. Ekomatkailijat haluavat matkallaan vierailla kansallispuistoissa, luonnonsuojelualueilla, eläintarhoissa sekä villieläinpuistoissa ja he haluavat majoittua alueilla, missä on vähemmän muita matkailijoita (Leuthold 2001).

 

Lähteet

Pregernig & Weiss 1998. Forest Policy in Austria. Policy Making by the Sector for the Sector.

Itävallan maaseutumatkailusivut www.farmholidays.com

Leuthold M. 2001. The Potentials of Ecotourism in Austria. Institute for Integrative Tourism and Leisure Research.

Rametsteiner ym. 2005. Country report, Austria COST E 30 – Economic integration of urban consumers’ demand and rural forestry production. Forest sector entrepreneurship in Europe: Country studies. Acta Silvatica & Lignaria Hungarica. Special Edition 2005.

Itävallan matkailusivusto http://www.austria.info


Weiss ym. 2006. Innovation processes in forest related recreation services. COST E30, WG 3, Subgroup 4 – Innovation, Contribution to the proceedings of the Viterbo meeting. May 5, 2006

FAO. 2010. Global Forest Resource Assessment 2010: Main report. http://www.fao.org/3/a-i1757e.pdf

 

YHTEISTYÖSSÄ

 

MEIDÄT TAVOITAT › Juha / 040 5737 568 Toimisto / 050 3823 022 info@aitoluonto.fi