YLEISTÄ NORJAN LUONTOYRITTÄJYYDESTÄ

Norja on suurimmaksi osaksi vuoria, ylänköä ja erämaata. Ilman Golfvirtaa maa olisi erittäin karu. Norja on myös hyvin sateinen maa, joten siellä on vehreä luonto. Länsirannikolla sijaitsee suurin osa maan yli 150 000 saaresta. Maan eteläosassa on lehtimetsiä, keskiosassa havumetsiä ja pohjoisessa ja korkeimmilla vuorilla tundraa (www.norja.fi). Kolme neljäsosaa norjalaisesta metsämaasta on yksityisessä omistuksessa, suurimman osan omistavat maanviljelijät (joko kokopäiväiset, osapäiväiset tai entiset maanviljelijät) (Lunnan ym. 2005). Maasta löytyy myös jäätiköitä ja vuonoja. Norja on maailman pohjoisin maa, jonka vesialueet pysyvät jatkuvasti sulina. Tämä johtuu Atlantin poikki puhaltavista pasaatituulista, jotka Amerikan manner painaa Norjan suuntaan, sekä lämpimistä, päiväntasaajan pohjoispuolelta Norjan merelle päin suuntautuvista virtauksista. Tällöin Norjan rannikon kulma ja avoin reitti Jäämerelle ohjaavat osaltaan lauhkean ilman ja virtaukset pohjoisemmalle leveyspiirille (www.norja.fi).

Norjalaisten suhde luontoon

Norjalaisten rakkaus luontoon on tärkeä osa valtion kansallista identiteettiä. Yli puolella väestöstä on mahdollisuus käydä mökillä, koulut järjestävät pakollisia hiihtopäiviä joka vuosi ja useimmat matkailuteollisuudessa valmistetut postikortit kuvaavat mieluummin luonnonmaisemaa kuin kulttuurinähtävyyksiä. Tuhannet norjalaiset viettävät viikonloput ja lomat perheen mökillä, jonka ihanteellisena sijaintipaikkana pidetään syrjäistä korpea koskemattoman luonnon keskellä vuoristossa (www.norja.fi). Mökkien lukumäärä on kasvanut viime vuosikymmenen aikana vuodessa noin 2-3 %. Nopein kasvu on ollut hiihtokeskusten ympärillä (Lunnan ym. 2005).

Tyypillinen norjalainen mökki on rakennettu hirsistä ja siihen kuuluu olohuone, yksi tai useampi makuuhuone, pieni keittiö, puuvaja ja ulkokäymälä. Lämmitys hoidetaan mieluimmin puulla, joskin myös kerosiinia käytetään. Öljylamput ja kynttilänvalo tuovat valoa pimeisiin talvi-iltoihin. Tällainen yksinkertaisuus ei johdu pyrkimyksestä säästää rahaa. Itse asiassa viehättävässä ympäristössä sijaitseva tunturimökki on kallis investointi riippumatta siitä, kuinka vaatimattomasti se on kalustettu. Nykyaikaisten mukavuuksien puuttuminen perustuu pikemminkin ideologisiin ja moraalisiin kuin taloudellisiin syihin. Monilla norjalaisilla on kuitenkin mökki myös rannikolla, yleensä alueella, jossa on leuto ilmasto. Silloin pätevät täysin erilaiset säännöt: nuo mökit saattavat olla kaikilla mukavuuksilla varustettuja kakkoskoteja (www.norja.fi).

Patikointi ja kävelyretket ovat tapa päästä ulos tuulettumaan, kuten norjalaiset asian ilmaisevat; sivilisaatio ja kaikki sen mukavuudet ja paheet jäävät silloin taakse ja siten ihminen pääsee ”kosketukseen sisäisen minänsä kanssa” ja tuntee olonsa luonnolliseksi. Patikointi- ja kävelyretkiä voidaan tehdä viikolla töiden jälkeen, mutta yleensä ne ovat viikonloppuun kuuluvaa toimintaa. Kävelyretken onnistumisen arvioimisessa käytetään yleensä mittakeppinä matkalla tavattujen ihmisten lukumäärää. Mitä vähemmän ihmisiä, sitä parempi kävelyretki oli (www.norja.fi).

Luonnontuotteet ja palvelut

Luonnontuotteet ja palvelut ovat perinteisesti olleet tärkeitä Norjassa. Laiduntaminen, rehun kerääminen jne. ovat muodostaneet tärkeän osan maatilojen tuloista. Marjojen ja sammaleiden kerääminen ovat myös tuoneet tuloja maaseudun kotitalouksille. Niitä on kerätty paljon myös omaan kulutukseen. Norjalainen yhteiskunta yleisesti on kuitenkin muuttunut agraariyhteiskunnasta kaupungistuneeksi. Näin ollen luonnontuotteet, metsästyksen ja kalastuksen saaliita lukuun ottamatta, ovat menettäneet merkitystään. Tämän päivän Norjassa voidaan kuitenkin havaita uudelleen kasvanutta kiinnostusta luonnontuotteita ja palveluita kohtaan (Lunnan ym. 2005).

Laajamittainen metsänistutus sekä teollistuminen, kaupungistuminen ja yleinen öljystä johtuva varakkuuden kasvu Norjassa tekivät monista metsäalan toiminnoista suhteellisen kannattamattomia. Historiallisten jokamiehenoikeuksien suomaa vapaata pääsyä ja käyttöoikeutta suurimpaan osaan luonnontuoteresursseista voidaan pitää esteenä kaupallisen käytön laajentumiselle, mutta toisaalta se ehkä myös estää kaupallisen ylikäytön vaaroja. Metsästys on jätetty pois jokamiehenoikeuksista, ja näin ollen sillä katsotaan olevan taloudellista potentiaalia maanomistajille. Lihan, metsästysoikeuksien ja kokonaisten metsästyspakettien markkinointi ovat tuloa tuottavia metsästyssektorin aktiviteetteja (Lunnan ym. 2005).

Luonnontuotteet

Nykypäivän norjalaiset ovat taas alkaneet osoittamaan kiinnostusta luonnontuotteita kohtaan. Tämä johtuu sekä kansallisista, että paikallisista ponnisteluista, jotka on tehty vastatoimenpiteinä luonnontuotteisiin liittyvien taloudellisten aktiviteettien vähenemiselle ja maaseudulta poismuutolle. Niche-tuotteiden on katsottu olevan mahdollisia keinoja maaseudun taloudellisen kehityksen kohentamiseen (Lunnan ym. 2005).

Kaarna, oksat, juuret ja taimet

Kaarnaa, etenkin koivun kaarnaa, on kerätty aikaisemmin useisiin eri käyttötarkoituksiin Norjassa. Pääasiallinen käyttötarkoitus koivun kaarnalla oli käyttää sitä pohjakerroksena turpeella tai heinällä täytettyjen kattojen alla. Tällaisia kattoja käytettiin aikaisemmin yleisesti norjalaisissa maaseudun taloissa. Kaarnaa kerättiin myös erilaisiin käsityötuotteisiin, koreihin sekä muihin tarkoituksiin. Tänä päivänä kaarnalla on vain vähän kaupallista arvoa, mutta taidot sen käyttämiseen on pidetty elävinä paikallisissa yhteisöissä vapaaehtoisin ponnistuksin. Kaarnan lisäksi oksia, juuria ja taimia käytettiin aikaisemmin käsityötarkoituksiin. Näiden luonnontuotteiden on huomattu saaneen suurempaa kiinnostusta osakseen tänä päivänä, mutta enimmäkseen niitä käytetään kuitenkin vain vähäisissä harrastustarkoituksissa, eikä niillä ole kaupallista merkitystä (Lunnan ym. 2005).

Marjat ja yrtit

Marjojen poiminta oli aikaisemmin tärkeää maatilatalouksissa. Niitä kerättiin ennen kaikkea omaan kulutukseen, mutta marjoja on jonkin verran hyödynnetty myös kaupallisesti. Tänä päivänä kaupallinen toiminta liitetään pääasiassa maan pohjoisiin osiin, missä kerätään lakkaa myyntiin. Lakan kaupallinen kerääminen on lailla vapautettu jokamiehenoikeuksista pohjoisessa Norjassa. Yrttejä on Norjassa käytetty paikallisina lääkkeinä. Tällä hetkellä yrteillä on maassa vain vähän kaupallista arvoa, mutta niillä katsotaan kuitenkin olevan potentiaalia tulevaisuuden farmaseuttisessa kehityksessä kuin myös niche-tuotteiden, esimerkiksi saippuoiden ja parfyymien raaka-aineina (Lunnan ym. 2005).

Leikkovihreä, sammal ja jäkälä

Erilaisten leikkovihreiden kysyntä koristetarkoituksiin on kasvanut Norjassa. Arvioitu vuosittainen leikkovihreän kulutus Norjassa on noin 800 000 kg, josta kotimaisen tuotannon määrä on noin 250 000 kg. Sammalta ja jäkälää käytettiin aikaisemmin Norjassa eläinten rehuksi, rakennusten eristeenä jne. Tänä päivänäkin ne ovat yhä tärkeitä kesyjen porolaumojen ruokana. Niiden kulutus leikkovihreänä on vähäisempää (Lunnan ym. 2005).

Sienet, hunaja ja mehiläisvaha

Sienet eivät ole koskaan olleet tärkeä osa norjalaista keittiötä. Sieniä ovat yleensä käyttäneet kaupungissa asuvat ja korkeammin koulutetut norjalaiset ja näin ollen tyypillinen sienten kerääjä ei ole ollut metsänomistaja tai maaseudulla asuva henkilö. Tästä huolimatta sienten kerääminen omaan käyttöön on kasvanut. Mehiläistenhoito on ollut perinteinen ala Norjassa, ei kylläkään kovin isossa mittakaavassa. Yhteensä noin 5 000 norjalaista on mukana hunajan tuotannossa. Vuosittainen keskimääräinen hunajantuotanto on ollut noin 780 000 kg (Lunnan ym. 2005).

Joulukuuset

Norjassa on noin 2 miljoonaa kotitaloutta ja käytännöllisesti katsoen jokaisessa kotitaloudessa ”on oltava” joulukuusi. Joulukuusikauppa on aikaisemmin ollut sivutoimi metsänomistajille, jotka ovat käyttäneet harvennushakkuita tyydyttääkseen markkinoiden kysyntää. Viime aikoina joulukuusia on alettu kasvavassa määrin pitämään ”viljelykasveina”. Markkinoilla on tiukka kilpailutilanne etenkin tanskalaisia tuontikuusia vastaan. Tiukan kilpailutilanteen lisäksi paikallisilla maaseutualueilla on ollut ongelmia markkinoinnissa (puut kasvavat kaukana asutuskeskuksista), laadun valvonnassa jne. Näistä haasteista huolimatta alaa pidetään lupaavana ja sen kasvun ennustetaan lisääntyvän. Vuosittainen joulukuusien kulutusmäärä Norjassa on noin 2 miljoonaa puuta (Lunnan ym. 2005).

Palvelut

Jokamiehenoikeuksista ja norjalaisista perinteistä johtuen luontoalan palvelujen kehittäminen on ollut melko vaikeaa. Pääsy metsämaille on vapaata, kuten myös metsäteiden käyttäminen pyöräilyyn, patikointiin jne. Taloudellisesti tuottavia palveluita ovat sen sijaan olleet metsästys ja kalastus, koska ne on jätetty jokamiehenoikeuksien ulkopuolelle ja ne ovat yksinoikeutettuja omistajille (yksityishenkilöille, ryhmille, yhteisöille tai valtiolle). Näiden palvelujen kehittämisellä katsotaan edelleen olevan paljon taloudellista potentiaalia ja kiinnostus niitä kohtaan on kasvavaa (Lunnan ym. 2005).

Patikointi

Matkailija voi patikoida Norjassa jyrkillä vuorilla, syvissä metsissä tai rauhallisilla metsäpoluilla ja sivuteillä. Jokainen voi valita itselleen sopivan vaihtoehdon. Vuorilla, metsissä ja muilla luontoalueilla kulkevien hyvin merkittyjen teiden ja reittien ansiosta kokematonkin patikoija löytää helposti kohteeseensa. Maisema on monipuolinen kuten patikointimahdollisuudetkin, ja jokamiehenoikeuksien ansiosta useimmissa paikoissa voi patikoida vapaasti. Jos matkailija haluaa nähdä muutakin kuin metsä- ja vuoristomaisemia ja kaipaa aivan erilaista patikointikokemusta, jäätiköllä kävely on hyvä vaihtoehto. Patikoida voi myös erilaisia luontopolkuja tai pyhiinvaellusreittejä pitkin (www.norja.fi)

Pyöräily

Norjassa on jylhät, turmeltumattomat maisemat ja vaihtelevat maastot. Pyöräilyreittejä on tarjolla sekä erittäin hyväkuntoiselle että rennommin ottavalle pyöräilijälle. Pyörän selästä matkailija saa Norjasta aidomman ja intensiivisemmän kuvan kuin esimerkiksi autossa istuessa. Norjan pyörämatkailu (Sykkelturisme i Norge) on järjestö, jonka ansiosta on merkitty suuri määrä pyöräilyreittejä, ja järjestö on myös kerännyt tietoa reiteistä erilliseen julkaisuun. Reitit on merkitty opastein ja ne seuraavat teitä, joilla autoliikennettä on vain vähän tai ei ollenkaan. Reittien varrella on paikkoja, joista voi vuokrata polkupyöriä sekä ”pyöräystävällisiä” majoituspaikkoja. Matkailija voi itse määrätä vauhdin ja päättää, kuinka kauas haluaa pyöräillä. Polkupyöriä voi vuokrata leirintäalueilta, lomanviettopaikoista ja urheiluliikkeistä ympäri maata (www.norja.fi).

Talviurheilu

Talvisin Norjassa voi muun muassa hiihtää, hypätä mäkeä, lasketella ja luistella. Norjassa on käytännöllisesti katsoen rajattomat hiihto- ja luistelumahdollisuudet. Noin 30 000 kilometriä merkittyjä hiihtolatuja mutkittelee turmeltumattoman luonnon halki. Hiihtolatuja tehdään myös ylös vuoristoon, missä hiihtämisestä voi nauttia pitkälle toukokuuhun saakka. Pimeyskään ei estä hiihtämistä: noin 2 500 valaistua latua ympäri maata tarjoavat tilaisuuden hiihtämiseen myös pimeän aikaan. Alppihiihto on vähitellen lisännyt suosiotaan Norjassa, vaikka se ei ole läheskään yhtä yleinen harrastus kuin maastohiihto. Useita laskettelukeskuksia on kuitenkin syntynyt ympäri maata. Mäkihypyn suosio on hieman laskenut viime vuosien aikana. Siitä huolimatta Norjassa on noin 600 hyppyrimäkeä (www.norja.fi).

Metsästys ja kalastus

Hirvi on suosituin riistaeläin Norjassa. Hirvenmetsästyksestä saatavat vuosittaiset tulot ovat noin 60 miljoonaa euroa. Norjassa on ollut kaupungin ja maaseudun asukkaiden välillä kiistoja metsästyksestä ja kalastuksesta. Monissa yhteisöissä paikallinen väestö maksaa vähemmän metsästyksestä ja kalastuksesta kuin kaupungeista tulevat metsästäjät. Asteittainen metsästyksen ja kalastuksen kaupallistaminen on kuitenkin yhä hyväksytympi maaseudun toimialaan kuuluva palvelu (Lunnan ym. 2005).

Norjassa on runsaasti metsästys- ja kalastusmahdollisuuksia. Metsissä ja vuoristoissa on suuri määrä hirviä, peuroja, poroja, jäniksiä ja riekkoja sekä muita isoja metsälintuja. Onkija voi saada rannikolta saaliiksi turskaa, seitiä ja makrillia ja monista joista lohia, meritaimenia ja rautuja. Makeavetiset järvet ja lammet ovat täynnä haukia, ahvenia, ankeriaita, taimenia ja rautuja (www.norja.fi).

Riistanmetsästystä varten tarvitaan metsästyslupa ja maanomistajan lupa tai täytyy olla hyväksytyn metsästysseuran jäsen. Kalastusta koskevat vaatimukset eivät ole niin suuria, tarvitsee vain maksaa asetettu lupamaksu. Merikalastusta koskevia rajoituksia on vielä vähemmän, eivätkä kaikki rajoitukset koske alle 16-vuotiaita lapsia. Elävän syötin käyttö kalastettaessa on Norjassa kiellettyä. Metsästys on tarkoitettu pääasiassa aikuisille, mutta kalastusta koskevia ikärajoituksia ei ole (www.norja.fi).

Lähteet

Lunnan ym. 2005. Country report, Norway COST E 30 – Economic integration of urban consumers’ demand and rural forestry production. Forest sector entrepreneurship in Europe: Country studies. Acta Silvatica & Lignaria Hungarica. Special Edition 2005.


Norja – virallinen sivusto www.norja.fi

Linkkejä

Norjan matkailusivusto.
http://www.visitnorway.com/

Welcome to Lofoten.
http://www.lofoten-tourist.no/

Norja – virallinen sivusto.
www.norja.fi

Statistics Norway 2001. 1999 Census of Agriculture, final figures. http://ssb.no/english/subjects/10/04/10/jt1999_en

Statistics Norway, 2003b. Silviculture, 2002.
http://www.ssb.no/english/subjects/10/04/20/skogkultur_en/

YHTEISTYÖSSÄ

 

MEIDÄT TAVOITAT › Juha / 040 5737 568 Toimisto / 050 3823 022 info@aitoluonto.fi