Ajankohtaista

Miksi pakurikoivut pullistelevat?

Pakuriviljelmällä osa koivuista tuottaa kasvannaisen eli pakurin. Vähintään yhtä moneen koivuun syntyy pakurin sijaan pullistuma. Miksi koivu pullistuu ja haittaako se pakurin kasvua? Mitä asialle voisi tehdä? 

Pro Pakuri Finland ry / Kari Hiltunen haastatteli aiheesta Luonnonvarakeskus LUKEn erikoistututkijaa Niko Silvania:

Mistä johtuu, että joihinkin puihin syntyy pakurikasvannainen mutta useampiin pullistuma?

Pullistuma isäntäpuun kyljessä pakurikasvaimen asemasta syntyy sen vuoksi, että pakuriymppäyksen yhteydessä ymppitappi on upotettu liian syvälle puuhun, jolloin isäntäpuu on kyennyt kyljestämään, so. täyttämään terveellä puuaineksella ja lisäksi peittämään tuohella ymppäysarven. Tämä on aikaansaanut sen, että pakuri on jäänyt ainoastaan rihmastoksi isäntäpuun sisään, eikä varsinaista pakurikasvainta ole päässyt muodostumaan isäntäpuun pinnalle. Miksi joihinkin puihin syntyy pakurikasvain ja joihinkin ei, on jo vaikeampi kysymys. Ymppäys on ehkä suoritettu hieman eri tavoin eri isäntäpuuyksilöiden kohdalla, tai eri puuyksilöiden elinvoima on ollut erilainen, ts. heikompikuntoiset puut eivät ole kyenneet vastustamaan pakuririhmaston kasvua ja kyljestämään itseään toisin kuin vahvempikuntoiset puut.

Onko odotettavissa, että pullistuneetkin koivut tuottavat pakureita? Millä aikajänteellä? 

Mikäli uutta, tervettä puuainesta on kasvanut puun rungon sisällä olevan pakuririhmaston päälle paljon, ja lisäksi tuohi on ehjä ja hyväkuntoinen, pakurikasvain ei ehkä pääse esiin koskaan, vaan rihmasto jää puun sisäiseksi. Mahdollisesti kuitenkin pidemmän ajan (10–15 vuotta) kuluessa ja isäntäpuun heikentyessä, pakurikasvain ilmestyy esiin. Tätä en kuitenkaan mitenkään varmuudella osaa sanoa.

Voisiko ymppien pakuririhmastoa kehittää pullistumien välttämiseksi? Tai ymppäysmenetelmää?

Eri pakuriymppikannoissa on varmasti eroja pakurikasvainten muodostamiskyvyissä, mutta varma vastaus tähän kysymykseen saadaan vasta pitkän ajan (yli 10 vuotta ymppäämisestä) kuluessa eri pakurikantojen kasvainten muodostamiskykyä vertailemalla. Pakurikannan yleinen infektoimiskyky ei nimittäin välttämättä korreloi pakurikasvaimen muodostamiskyvyn kanssa. 

Varmin keino estää tai ainakin vähentää isäntäpuun kyljestymistä, on jättää ymppitappi muutaman millin puun tuohen pinnan yläpuolelle. Tällöin tuohi jää rikkinäiseksi, eikä isäntäpuu todennäköisesti kykene kyljestämään itseään. 

Pakurin viljelyohjeissa suositellaan haavansuojatahnan käyttöä, onko sillä vaikutusta pullisteluun?

Haavansuojatahnan käytön ideahan on ollut se, että se ehkäisisi muiden patogeenisienten iskeytymisen isäntäpuuhun, ja siten ikään kuin sinetöisi pakuririhmaston isäntäpuuhun. Toisaalta haavansuojatahnan käyttö on aika vahva koulukuntakysymys ja sitä on myös omassa koetoiminnassamme osin käytetty ja osin oltu käyttämättä. Mitään tilastollista kuvaa siitä, onko tahnan käyttö haitaksi, hyödyksi vai onko se vaikutuksiltaan neutraalia, ei minulla ole. Ihan mututuntumalta voisin kuitenkin yhtyä näkemykseen, että tahna voi olla pikemminkin pakurin kasvua ehkäisevää kuin hyödyllistä.

Nopeuttaisiko pullistuman poraaminen tai halkaisu pakurin kasvua?

Tähän ei ole olemassa varmaa vastausta, mutta etenkin mikäli kyljestymä on paksu, ts. tervettä puuainesta on kasvanut useiden senttimetrien vahvuudelta, jälkikäteen toteutettu poraaminen tai halkaisu tuskin edesauttaa pakurin ilmestymistä. Päinvastoin saattaa olla, että uudesta vauriokohdasta isäntäpuuhun iskeytyy jokin muu patogeenisieni, ja tuhoaa viimeisetkin mahdollisuudet pakurin ilmestymiseen. Jos taas kyljestymä ja itse isäntäpuu ovat ohuita, saattaa tällainen jälkikäteen suoritettu mekaaninen vaurio edesauttaa pakurin esiin tuloa.  

Lue Kari Hiltusen kirjoittama artikkeli kokonaan tästä

tai katso liitetiedosto. Mukana myös Karin tekemää tutkimusta aiheesta kuvineen.

Lähde: Pro Pakuri Finland Ry / Kari Hiltunen