Ajankohtaista

Suurten metsänomistajien edustajien suhtautuminen metsien luomukeruualueisiin

Luomua metsäluonnosta -hankkeessa selvitettiin suurten metsänomistajien luomukeruuta koskevia näkemyksiä ennen kaikkea yhteiskuntavastuun ja sidosryhmämerkitysten näkökulmasta. Selvityksessä kartoitettiin erityisesti keskeisiä haasteita ja mahdollisuuksia luomukeruualueiden muodostamiselle, näkemyksiä siitä, voisiko luomukeruualue toimia osana yritysten ja yhteisöiden yhteiskuntavastuuta sekä minkälaisissa tilanteissa luomukeruualueista voisi olla pr-arvoa yhteisöille ja yrityksille. Selvitystä varten haastateltiin 10 merkittäviä metsäalueita omistavan yrityksen tai yhteisön edustajaa.

Tulosten pohjalta vahvistui edelleen käsitys siitä, että nykyisessä muodossaan metsien luomukeruu ei tarjoa kunnollista taloudellista ansaintalogiikkaa yrityksille ja yhteisöille, jotta nämä olisivat aktiivisesti kiinnostuneita liittämään metsänsä mukaan luomukeruualueeseen. Metsäomaisuutta sijoituksena tarkastelevat tahot joutuvat arvioiden mukaan tulevaisuudessa pohtimaan uusia tulonansaintakeinoja metsäomaisuudelleen, jolloin tuottava luonnontuote raaka-aineen tuotanto voisi kiinnostaa suuria metsänomistajia. Vielä alan markkinoita ei nähdä tarpeeksi vahvoina, jotta alalle nousisi tarpeeksi kysyntää tai oltaisiin valmiita investoimaan isommin.

Selvittäjämallin kautta luomukeruualueessa mukanaoloa ei nähty kohtuuttoman työllistävänä. Osa näki, että toiminta voisi olla osa yrityksen vastikkeetonta vastuullisuustoimintaa etenkin silloin kun se kohdistuu paikallisten toimijoiden tarvitsemiin alueisiin. Aloitteen on kuitenkin syytä tulla yrittäjältä tai selvittäjätaholta.

Mikäli luonnontuotealan yritys olisi valmis korvaamaan liittymisen kulut ja toimisi keskustelun aloittajana, harva haastatellusta tyrmäisi täysin ajatuksen luomukeruualueista. Moni haastateltu organisaatio arvioi luomusertifioinnin pr-arvon olevan pientä tai olemattomana tärkeimpien sidosryhmiensä silmissä. Luomuun liittymisessä ei kuitenkaan nähty olevan erityisiä riskejä ja periaatteessa sertifiointi voisi toimia osana organisaation yhteiskuntavastuuta, mutta hyötyjen ei nähty tällä hetkellä olevan sertifioinnin vaatimien panostuksien arvoinen.

Anne Matilaisen laatima julkaisu selvityksestä on ilmestynyt Helsingin yliopisto Ruralia-instituutin Raportteja-sarjassa

http://hdl.handle.net/10138/564363