Uuselintarvikeasetus

Elintarviketurvallisuuteen tähtäävä EU:n uuselintarvikeasetus rajoittaa luonnonkasvien kaupallista hyödyntämistä niin elintarviketuotannossa kuin esimerkiksi ravintola- ja leipomoaloilla. Elintarvikeraaka-aineina luonnonkasvit, joista ei ole olemassa merkittävää käyttöhistoriaa ihmisravintona ennen asetuksen voimaantuloa, kuuluvat uuselintarvikeasetuksen piiriin. Luonnonkasveja hyödyntäville yrityksille haasteita aiheuttaa erityisesti se, ettei kaiken kattavaa listausta uuselintarvikkeista tai elintarvikekäyttöön hyväksytyistä kasveista ole olemassa EU:ssa. Monilla EU-mailla on kuitenkin olemassa omia virallisesti hyväksyttyjä listoja kasveista tai kasvinosista, joiden ei katsota olevan uuselintarvikkeita tai jotka on hyväksytty esimerkiksi ainoastaan teekäyttöön. Pääsääntöisesti näiden listojen kasvit on vastaavalla tavalla hyväksytty elintarvikekäyttöön myös Suomessa. Ruokaviraston uuselintarvikesivuilta löytyy linkkejä kasvilistoista.

Uuselintarvikestatuksen selvittäminen

Elintarvikealan toimija on itse vastuussa tuotteidensa turvallisuudesta sekä elintarvikelainsäädännön noudattamisesta. Uuselintarvikeasioissa tämä tarkoittaa sitä, että toimijalla on vastuu selvittää ja tarvittaessa todistaa hyödyntämiensä kasvien käyttö ihmisravintona ennen vuotta 1997. Kasvin tai kasvinosan uuselintarvikeluokituksen selvittäminen vaatii nykyisellään perehtymistä useisiin eri EU-maiden kasviluetteloihin. Yrityksiä ja omaa neuvontatyötään helpottaakseen Ruokavirasto on julkaissut verkkosivuillaan paitsi linkit näihin julkisiin kasviluetteloihin, myös taulukon suomalaisten luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäytöstä tärkeimmiksi katsomiensa kasvilajien osalta. Osa taulukon kasveista on Suomessa hyväksytty kaikkeen elintarvikekäyttöön, toisille taas on sallittua ainoastaan rajoitetumpi yrttitee-, mauste- ja/tai annoskoristekäyttö.

Yrittäjien keskuudessa saattaakin aiheuttaa epäselvyyttä Ruokaviraston listan suppeus. Mikä on niiden suomalaisten luonnonkasvien tai kasvinosien status, joita ei mainita Ruokaviraston taulukossa? Ovatko ne kiellettyjä elintarvikekäytössä? Virallisesti hyväksyttyjen kasvilistojen läpikäyminen paljastaa, että näissä luetteloissa esiintyy monia Suomessakin kasvavia ja elintarvikkeissa käytettäviä kasveja, jotka tällä hetkellä puuttuvat Ruokaviraston kasvitaulukosta. Tästä syystä onkin tärkeää, että eri listoilta saatavissa olevat tiedot ovat mahdollisimman selkeästi ja helposti yritysten saatavilla.

Viranomaisten periaatteita kasviluettelon päivittämisen suhteen

• Mikäli kasville tai kasvinosalle on osoitettu (toimitetussa aineistossa tai muiden jäsenmaiden antamissa tiedoissa) käyttöhistoriaa elintarvikekäytössä, sen käyttö kyseisessä käyttötarkoituksessa on sallittu.

• Jos kasvilla tai sen osalla on ollut pelkkää ravintolisäkäyttöä, sitä ei lisätä Ruokaviraston luetteloon. Sen käyttö on kuitenkin sallittua ravintolisissä kuten ennenkin.

• Jos yleinen käsitys jäsenmaissa on, että kasvilla on lähinnä rohdoskäyttöä, tai siihen liittyy mahdollisia terveyshaittoja, sitä ei lisätä Ruokaviraston luetteloon. Jos kasvilla on kuitenkin käyttöhistoriaa esimerkiksi teenä, voi sitä edelleen käyttää samassa käyttötarkoituksessa.

Ruokaviraston listalla olevat kasvit on miltei kaikki hyväksytty yrttitee-, annoskoriste- ja maustekäyttöön, mutta yleiseen elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen kasvien määrä on huomattavasti pienempi. Kasvinosakohtaisen käyttöhistoriakoonnin perusteella Ruokaviraston on mahdollista laajentaa käyttöhyväksyntä yleiseen elintarvikekäyttöön (NOT NF -status). Kasvi- ja kasvinosakohtaista dokumentaatiota tarvitaan nimenomaan sen tyyppisestä käytöstä, mihin kasvia halutaan käyttää.

Käyttöhistorian osoittamisessa on mahdollista hyödyntää monenlaista dokumentaatiota, esimerkiksi myyntitilastoja, laskuja, reseptejä, katalogeja, myyntiesitteitä, lehtiartikkeleita, keittokirjoja sekä asiantuntijoiden henkilökohtaisia todistajanlausuntoja. Selkein tilanne on silloin, kun näyttöä laajasta käytöstä ihmisravintona on osoittaa useammasta luotettavasta tietolähteestä. Siihen, mitä ja kuinka paljon näyttöä tarvitaan, ei pysty yleispätevästi vastaamaan. Jokainen tapaus arvioidaan erikseen; yleiset tiedot kasvista sekä aineiston määrä ja laatu ratkaisevat. NOT NF -statuksen saaminen vaatii enemmän materiaalia taakseen kuin suppeamman käytön hyväksyntä. Pienimuotoisen käytön osalta voi hyvinkin riittää kirjallisuuskatsaus, mutta laajamittaisen käytön osalta tarvitaan myös jotain konkreettista näyttöä.

NOT NF -status on jo olemassa muun muassa nokkosen lehdillä ja versoilla, väinönputken lehdillä ja ruodeilla, vuohenputken lehdillä, voikukan lehdillä ja kukilla, mustaherukan lehdillä, maitohorsman nuorilla versoilla sekä kuminan siemenillä. Nämä NOT NF -kasvit kuuluvat ravintola-alalla ja muussa luonnontuotealan yritystoiminnassa käytetyimpien luonnonkasvien joukkoon, johon kuuluvat myös hies- ja rauduskoivun lehdet, maitohorsman kukat ja lehdet, mesiangervon kukat ja lehdet, kuminan lehdet, pihlajan lehdet, katajan versot, siankärsämön kukat ja lehdet, kanervan kukat, poimulehden lehdet, puna- ja valkoapilan kukat ja lehdet, männyn kerkät, kamomillan kukat, niittymaarianheinä, hapro, ruusujuuri sekä ahomansikan kukat ja lehdet. Ravintoloilla on lisäksi käytössä suuri joukko muitakin luonnonkasveja, kuten pihatähtimö, peltokanankaali, käenkaali, jauhosavikka, karhunputki sekä lukuisa määrä erilaisia kukkia.