Puola

Puola sijaitsee Euroopan sydämessä Itämeren ja Karpaattien vuoriston välissä. Pinta-alaltaan maa on Euroopan yhdeksänneksi suurin. Puola on pinnanmuodostukseltaan alavaa maata lukuun ottamatta Etelä-Puolan ylänkö- ja vuoristojonoa. Puolalainen maisema on tyypillisimmillään laajaa alankoa, värikästä peltotilkkujen kirjomaa mosaiikkia, lehti- ja havumetsää sekä niittyjä ja pienehköjä järviä. Vaikka alanko vallitsee maisemaa, Puola on maisemallisesti kuitenkin hyvin monimuotoinen. (https://www.gov.pl/web/suomi/suurlhaetysto).

Euroopan viimeinen luonnontilaisena säilynyt lehtimetsäalue, Białowieżan aarniometsä, on yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista. Se on yksi Puolan puhtaimpana säilyneistä alueista. Puolassa kasvaa yli 2000 kasvilajia ja maassa tavataan jäänteenä monia Euroopassa sukupuuttoon kuolemassa olevia lajeja. Puolassa elää luonnonvaraisena myös useita eläinlajeja, joita ei enää tavata muualla Euroopassa. Alkuhärkiä ei onnistuttu säilyttämään Euroopassa, mutta Euroopan suurimman nisäkkään visentin kannan säilyminen Białowieżan aarniometsässä on suuri voitto. Myös majavakanta on onnistuttu pelastamaan. Sudet, karhut ja ilveksetkin viihtyvät vuoristometsissä. Parhaiten Puolassa viihtyvät kuitenkin haikarat. Neljäsosa koko maailman kattohaikarakannasta eli noin 40 0000 haikaraa pesii Oder- ja Bug-jokien välimaastossa. (https://www.gov.pl/web/suomi/suurlhaetysto).

Puolan pinta-alasta 28 % on metsää. Suurin osa metsä-alueista on julkisten tahojen omistuksessa. Yksityismetsien osuus on vain noin 17 %. Yleisin metsätyyppi on havumetsä. Useista Euroopan maista poiketen Puolan metsissä voivat kaikki liikkua vapaasti. Marjojen, sienten ja yrttien keruu poimijan oma käyttöön on vapaasti sallittua valtion omistamilla metsäalueilla. Metsähallinto voi kuitenkin kieltää keruun tietyillä alueilla, mikäli keruu vaarantaa lajin tai alueen ekosysteemiä. Kaupallista keruuta varten on tehtävä sopimus piirikunnan metsähallinnon kanssa. (Zając ym. 2005 ).

Puualan kehittymiselle on ollut Puolassa hyvät edellytykset: raaka-ainetta on ollut hyvin saatavilla ja puisille tuotteille on ollut kysyntää. Lähes kaikki puu käytetään omilla markkinoilla. Sahat ja huonekalutehtaat ovat sijoittuneet pieniin kaupunkeihin ja maaseutualueille. Ne ovat usein alueen ainoita työnantajia ja niiden lopettaminen vaikuttaa nopeasti työttömyyden kasvuun. Vuosi 1989 oli läpimurtovuosi metsistä saataville luonnontuotteille ja palveluille. Kyseisenä vuonna isot, monopolistiset ryhmät lopettivat toimintansa ja ne korvattiin monipuolisemmalla yksityisellä sektorilla (Zając ym. 2005).

1990-luvun alussa pihkatuotannosta (yksi puolalainen pääluonnontuote vuosikymmenten ajan) luovuttiin kannattavuuden heikentymisen seurauksena. Tänä päivänä puolalainen männynpihka on korvattu Valko-Venäjältä, Ukrainasta, Kiinasta ja Brasiliasta tuodulla pihkalla. Puunkuorta sen sijaan käytetään edelleen, esimerkiksi puutarhataloudessa käytetään paljon männynkuorta. Myös tammen- ja paatsamankuori on tärkeä luonnontuote lääketeollisuudessa. Kuten muissakin maissa, muut metsän tarjoamat palvelut, kuten turismi ja virkistys sekä marjojen ja sienten ostaminen ja käsittely, ovat lisänneet merkitystään. Monet nykyaikaiset yritykset toimivat tällä sektorilla ja jotkut niistä toimivat myös kansainvälisesti (Zając ym. 2005).

Puolalaisten marja- ja sienialan yritysten keskeisiä piirteitä olivat vuonna 2005:
• Yli 60 % on yhden henkilön yrityksiä, näistä 40 % on naisten ja 60 % miesten omistuksessa.
• 75 % alan yrityksistä ilmoittaa harjoittavansa myös vientiä.
• Yli 60 % yrityksistä ilmoittaa hankkivansa raaka-ainetta myös muualta kuin metsistä.
• Vain muutamalla yrityksellä on modernit tuotantotilat jalostus- ja pakkauslinjoineen (Kalinowski 2005).

Puolassa luonnontuotealan tutkimus on suuntautunut lähinnä luonnontuotteiden satomäärien selvittämiseen, luonnontuotteiden laatututkimukseen, keruun ympäristövaikutuksiin, luonnontuotteiden viljelymahdollisuuksiin, alan potentiaalin ja taloudellisen tehokkuuden tarkasteluun sekä periaatteiden luomiseen luonnontuotteiden hyödyntämiselle kestävässä metsätaloudessa. Tutkimuspuolella on myös tarkasteltu myös mm. pihkan keruun mahdollisuuksia. (Zając ym. 2005).

Metsien virkistyskäyttö ja luontomatkailu

Puola on koskemattoman luonnon maa, sillä yli 30 % pinta-alasta kuuluu suojelualueisiin. Kansallispuistot ja metsät ovat vapaasti kaikkien käytössä (www.helsinki.polemb.net). Metsiä alettiin sopeuttaa virkistyskäyttöön 1970-luvulla. Silloin perustettiin tiheä verkosto erilaisia tahoja tarjoamaan virkistys- ja muita palveluita, kuten leirintäalueita, metsämajoitusta, puistoalueita jne. Tänä päivänä virkistyspalvelut ja turismi ovat pysyvä ja jatkuvasti kasvava ala. Kaupungistuminen, teollistuminen ja näistä seurauksena oleva kaupunkien väkiluvun kasvu ovat luoneet kasvavaa kysyntää virkistyspalveluille Puolassa. Metsät ovat houkutteleva vapaa-ajankohde ja samalla yksi halvimmista virkistyspalveluista. Metsiin on helppo mennä ja sisäänpääsykin on ilmainen. Lisääntynyt kiinnostus virkistyskäyttöä kohtaan on lisännyt myös painetta muokata metsäalueita entistä helpompipääsyisiksi ja virkistyskäyttöön sopiviksi (Zając ym. 2005).

Puolan luontomatkailun aktiviteetteja ovat muun muassa pyöräily, ratsastus, purjehdus, vuorikiipeily ja kalastus. Kävelijöitä varten Puolassa on lähes 30 000 kilometriä merkittyjä polkuja. Maan monet kansallispuistot tarjoavat patikoijille hienoja elämyksiä. Puolalaisen luonnon rauhasta ja kauneudesta pääsee nauttimaan myös esimerkiksi kajakeilla meloen. Talvella matkailija voi ajaa koiravaljakoilla, metsästää ja hiihtää. (https://www.hspy.fi/).