YLEISTÄ TURKIN LUONTOYRITTÄJYYDESTÄ
Turkki sijaitsee Euroopan ja Aasian rajalla. Suurin kaupunki Istanbul levittäytyy kahteen maanosaan Bosporinsalmen molemmin puolin. Maan pinta-ala on noin 780 000 neliökilometriä ja Turkilla on noin 8 000 kilometriä rantaviivaa. Etelässä on Välimeri, lännessä Egeanmeri, luoteessa Marmaranmeri ja pohjoisessa Mustameri. Turkin luonto on vaihtelevaa: lämpimiä palmurantoja ja lumisia vuorenhuippuja, metsäisiä vuorenrinteitä ja puuttomia ylätasankoja, jokia, järviä, soita ja aroja.
|
Suuri osa maan pinta-alasta on vuoristoa. Pontiset vuoret kulkevat Mustanmeren rannikon suuntaisesti pohjoisessa ja Taurusvuoret puolestaan seurailevat Välimeren rannikkoa etelässä. Turkin korkein kohta – Araratvuoren (Agri Dagi) huippu – on 5 137 metriä merenpinnan yläpuolella. Maassa on noin 200 järveä, ja niiden yhteinen pinta-ala on yli 9 200 neliökilometriä. Suurimmat järvet ovat suolapitoisia. Koska maa on pinta-alaltaan laaja, vaihtelevat ilmasto-olot melkoisesti. Välimeren rannikolla on ympäri vuoden lämmintä, kesällä siellä voi olla koviakin helteitä. Mustanmeren rannikolla on viileämpää ja sateisempaa. Itä-Turkin alueella taas voi olla talvella koviakin pakkasia (www.turkki.fi).
Metsät peittävät Turkin maa-alasta 27 %. Yhteensä metsiä on 20,7 miljoonaa hehtaaria. Noin puolet tästä on tuottavaa metsää, toinen puoli on huonolaatuista ja huonosti tuottavaa pusikkoa ja pensaikkoa. Metsäsektorilla on kuitenkin tärkeä taloudellinen merkitys Turkissa. Metsäteollisuuden viljelykset koostuvat pääasiassa mänty-, poppeli- ja eukalyptusplantaaseista. Poppelin osuus kasvaa hyvin nopeasti sen korkean tuottavuuden ja kysynnän vuoksi. Näiden tekijöiden vuoksi se on myös yksityistä sektoria kiinnostava puulaji, koska sen viljely on taloudellisesti tuottoisaa (Danchev ym. 2005).
|
|
Turkin luonto
Turkin 9 000 kasvilajista kolmannes on kotoperäisiä. Nykyisistä koristekasveista ja leikkokukista monet ovat anatolialaista alkuperää, kuten tulppaani, joka tuotiin Turkista Eurooppaan 1500-luvulla. Kasvillisuuden mukaan Turkki voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen: Välimeren (ja Egeanmeren) ja Mustanmeren kasvillisuusvyöhykkeisiin sekä aro-, suo- ja alppivyöhykkeisiin (www.turkki.fi).
|
Välimeren ja Egeanmeren alue
Välimeren ja Egeanmeren alueella kasvaa enimmäkseen paksulehtisiä pensaskasveja, jotka pystyvät varastoimaan kumimaisiin lehtiinsä tarpeeksi vettä sateettoman kesän varalle. Santelipuu, myrtti, rautatammi, päivännouto, kanerva ja laakeripuu ovat yleisimpiä Välimeren ilmaston lajeja. Näiden alla kasvaa erilaisia yrttejä, kuten timjamia ja salviaa sekä kukkakasveja, kuten kevätkelloja, syklaameja, gladioluksia, Anatolian orkideoja, anemoneja, krookuksia, orvokkeja ja villejä neilikoita. Tyypillisiä Välimeren alueen puita ovat punamänty ja mustamänty. Punamänty kasvaa merenpinnan korkeudelta aina 800–1 000 metriin, jonka jälkeen alkavat mustamäntymetsiköt (www.turkki.fi).
|
Mustanmeren alue
Mustanmeren alueen ilmasto on leuto ja siellä sataa runsaasti. Merenpinnan korkeudelta aina 700–900 metriin asti metsissä viihtyvät valkopyökki, tammi, hasselpähkinä, kastanja, saarni, lehmus, vaahtera, leppä, jalava, misteli sekä villiluumu- ja kirsikkapuut. Pyökkimetsät alkavat 600–700 metrin korkeudessa ja 1 100–1 300 metrissä ne sekoittuvat jalokuusimetsiin, jotka kasvavat aina 2 000 metrin korkeuteen asti. Mustanmeren itäosissa kasvaa kuusimetsiä jopa 2 100–2 300 metrin korkeudessa (www.turkki.fi).
|
Arovyöhyke
Arokasvillisuutta tavataan läpi Turkin Itä-Traakiasta Iranin ja Irakin rajoille asti. Arokasvit muodostavat luonnollisen suojan puuttomalle maaperälle ehkäisten sateiden ja tuulien aiheuttamaa eroosiota. Keväällä tuhannet päivänkakkarat, krookukset, orvokit, unikot, leinikit ja peipit muodostavat keltaisia, punaisia, sinisiä, violetteja ja vaaleanpunaisia kuvioita vihreälle taustalle (www.turkki.fi).
|
Alppivyöhyke
Alppivyöhyke alkaa metsärajan yläpuolelta noin 2 000 metristä ja jatkuu lumirajaan 3 500 metriin merenpinnan yläpuolella asti. Alppivyöhykkeellä ei kasva puita ja alue on lumen peitossa lokakuusta toukokuuhun, joten kasveille jää 4-5 kuukautta aikaa kukkia ja siementää. Turkissa kasvavia alppikasveja ovat muun muassa rautayrtit, orvokit, daaliat, lumikellot, liljat, iirikset, keisarinkruunut, alppiruusut ja krookukset. Aivan ylimpänä ei kasva edes ruohoa, ainoastaan eriväriset jäkälät viihtyvät niin korkealla (www.turkki.fi).
|
Suoalueet
Suoalue koostuu järvistä, soista, lammikoista ja laguuneista. Alueella kasvaa vähemmän lajeja kuin muilla kasvillisuusvyöhykkeillä, mutta se korvautuu kasvien lukumäärällä. Kaislat, leinikit, vesimintut, iirikset, vesililjat ja tamariskit peittävät usein suuria alueita (www.turkki.fi).
|
Metsien luonnontuotteet
Turkin metsistä löytyy paljon erilaisia luonnontuotteita, jotka ovat tärkeä osa monien kotitalouksien kulutusta, etenkin paikallisen väestön. Tällaisia luonnontuotteita ovat muun muassa lääkinnälliset pensaat, metsissä ja metsäaukeilla kasvavat ruohot ja yrtit, kukat, siemenet, juuret ja pihka (Danchev ym. 2005).
Luonnontuotteiden tuotanto ymmärretään Turkissa kahdella tavalla: suunniteltuna tai suunnittelemattomana tuotantona. Suunniteltu tuotanto on kehityssuunnitelmien tavoitteiden mukaisesti päätettyä, ja se riippuu kotimaisesta ja ulkomaisesta kysynnästä. Tuotannon johtaminen ja valmistelu metsänhoidon suunnitelmissa perustuu budjettiin ja säädöksiin liittyen hakkuisiin sekä tuotanto- ja myyntisääntöihin metsien luonnontuotteista. Suunniteltua tuotantoa toteutetaan etenkin pihkan, halavan ja puksipuun osalta (Danchev ym. 2005).
Tuotantopotentiaalin ollessa korkea luonnontuotteita ei käytetä pelkästään kotimaassa, vaan tuotteita viedään myös ulkomaille. Kun luonnontuotteiden ulkomainen kysyntä ylittää paikallisen kysynnän, Turkki vie näitä tuotteita paljon enemmän ulkomaille kuin tuo maahan. Luonnollisesta potentiaalista johtuen maalla on maailmanlaajuisesti tärkeä asema aromaattisten kasvien ja lääkekasvien kaupassa. (Danchev ym. 2005).
Metsien luonnontuotteiden hyödyntäminen suurina määrinä ei ole ympäristöä säästävää toimintaa ja se voi aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden katoamista sekä vaarantaa metsien ekosysteemiä. Etenkin lääkekasvien, sienten ja hedelmien kerääminen ei useinkaan ole ympäristöä säästävää toimintaa. Suurin syy tähän on luonnontuotteiden keräämiskulttuurin puute Turkissa ja se, että suurin osa kerätyistä luonnontuotteista jää hinnoittelujärjestelmän ulkopuolelle (Danchev ym. 2005).
|
Luontomatkailu
Kauniit maisemat, historialliset nähtävyydet ja 8 000 km pitkä rannikko tarjoavat matkailijalle paljon erilaisia vaihtoehtoja. Turkki on monipuolinen kohde myös luontomatkailijalle. Maan luonnon, harvinaisen runsaan kasviston ja eläimistön suojelemiseksi on maahan perustettu yli 20 luonnonpuistoa ja suojelualuetta (www.matkadetur.fi).
Turkki tarjoaa matkailijalle erinomaiset mahdollisuudet purjehdukseen, jota voi harrastaa omalla veneellä tai veneen voi myös vuokrata miehistöllä tai ilman. Sukellus puolestaan on hyvä tapa tutustua Turkin vedenalaiseen maailmaan. Marmaranmeren ja Välimeren rannikkojen turistikeskuksissa on runsaasti sukelluskerhoja. Niissä matkailija voi opetella sukelluksen alkeita tai harrastaa vaikka luola- tai yösukellusta. Kalastus on myös yksi harrastusvaihtoehto. Matkailija voi harrastaa urheilukalastusta ilman lupaa alueilla, joilla kalastus ei ole kielletty. Kaikenlainen kaupallinen kalastus on ulkomaalaisilta kielletty. Matkailija voi myös metsästää Turkissa. Ulkomaalaiset matkailijat voivat metsästää ainoastaan maatalousministeriön hyväksymien matkatoimistojen järjestämillä metsästysretkillä. Turkissa voi metsästää muun muassa villisikoja, karhuja ja erilaisia antilooppeja (www.turkki.fi).
Turkissa on paljon jokia, joissa voi laskea koskia tai meloa kanootilla. Maantieteellinen asema ja ilmasto luovat hyvät olosuhteet myös talviurheilulle. Anatolian ylänkö on keskimäärin 1 000 metriä merenpinnan yläpuolella ja vuoret kohoavat aina 5 000 metriin merenpinnasta. Talvikuukausina lumipeite saavuttaa paikoin kolmen metrin korkeuden. Paras hiihtokausi on joulukuusta toukokuuhun. Hiihtokeskuksissa on hotelleja, perhemökkejä ja ravintoloita sekä välinevuokraus- ja opetuspalveluita. Maalis-huhtikuussa matkailija voi esimerkiksi lasketella aamupäivällä ja uida Välimeressä iltapäivällä (www.turkki.fi).
Myös vuorikiipeily on hyvä vaihtoehto tutustua Turkkiin ja sen luontoon. Paras kiipeilykausi on kesäkuusta syyskuuhun. Reittikarttoja ja oppaita saa paikallisista turistitoimistoista. Ulkomaalaisella kiipeilijällä pitää kuitenkin olla kiipeilylupa. Muita matkailijalle hyviä aktiviteetteja ovat muun muassa golf, ratsastus, surffaus ja patikointi (www.turkki.fi).
Hieman eksoottisempi vaihtoehto matkailijalle on tutustua Turkin kuumiin lähteisiin, joita on noin 1 000 ympäri Länsi-Anatoliaa. Kaunein niistä on Pamukkale valkoisine kalkkikivialtaineen. Muglan kuumat lähteet sijaitsevat lähellä Dalamanin kansainvälistä lentokenttää, Marmariksen ja Fethiyen puolivälissä. Veden lämpötila vaihtelee 30 ja 38 asteen välillä ja sitä, sekä vieressä olevaa mutalampea käytetään muun muassa reumatismin, ihotautien ja uupumuksen hoitoon. Eräs Turkin kuumista lähteistä on ainutlaatuinen koko maailmassa. Se on Kangal Hot Springs with Fish ja se sijaitsee Sivasin maakunnassa Keski-Anatoliassa. Vedessä ui miljoonittain pieniä 2–10 cm pitkiä kaloja, joilla on parantava vaikutus lukuisiin ihosairauksiin, muun muassa psoriasikseen (www.turkki.fi).
|
Lähteet
Danchev ym. 2005. Country report, Turkey COST E 30 – Economic integration of urban consumers’ demand and rural forestry production. Forest sector entrepreneurship in Europe: Country studies. Acta Silvatica & Lignaria Hungarica. Special Edition 2005.
Detur Finland Oy, seuramatkat www.matkadetur.fi
Turkin Valtion Matkailutoimisto www.turkki.fi
|
|
