YLEISTÄ LIETTUAN LUONTOYRITTÄJYYDESTÄ

Liettuassa on asukkaita noin 3,5 miljoonaa ja maan pinta-ala on 65 200 neliökilometriä eli noin yksi viidesosa Suomen pinta-alasta. Suuri osa maan pinta-alasta on metsiä, järviä ja viljelysmaata. Avomaat, jotka ovat lähes silmänkantamattomia kukkaniittyjä, peittävät noin 70 % Liettuan pinta-alasta. Viljelykset ovat vain laikkuja niittyjen keskellä. Liettuassa on noin 2 miljoonaa hehtaaria metsiä, koko maa-alasta ne peittävät noin 30 %. Metsistä 32 % on yksityisessä omistuksessa. Maan metsäteollisuudessa tärkeimpiä tulonlähteitä ovat sahattu puu ja huonekaluteollisuus. Liettuan metsistä ei saada pelkästään puuainesta vaan myös esimerkiksi marjoja, sieniä ja riistaa. Näiden lisäksi lääkekasvit kuuluvat Liettuan tärkeimpiin luonnontuotteisiin. Metsäalan palveluista virkistyspalveluiden ja luonnonsuojelun osuus on ollut kasvussa (Mizaras ym. 2005).

Metsien omistuksen rakenne on muuttunut meneillä olevan maareformiprosessin johdosta. Yksityisten metsien keskimääräinen omistusosuus on 4,6 hehtaaria. Noin 55 % yksityisistä metsänomistajista asuu maaseutualueilla. Ongelmina metsien omistuksessa ja metsäteollisuudessa ovat yksityisten metsien pienet omistusosuudet. Ne eivät mahdollista tehokasta metsien johtamista. Myös tiukka valtion sääntely ja rajoitetut kotimaiset puumarkkinat aiheuttavat omat ongelmansa. Lisäksi metsänomistajat ovat melko iäkkäitä: 31 % metsien omistajista on vanhempia kuin 70-vuotiaita (Mizaras ym. 2005).

Luonnontuotteet ja -palvelut

Metsien tarjoamia tuotteita ja palveluita Liettuassa ovat marjat, hedelmät, sienet, lääkeyrtit, metsästys ja maaseutumatkailu. Suuri osa marjoista, hedelmistä ja sienistä viedään ulkomaille. Markkinoiden ulkopuolella olevia palveluita ovat muun muassa monet virkistyspalvelut, luonnon monimuotoisuuden suojelu, eroosion hallinta ja vesiensuojelu (Mizaras ym. 2005).

Maaseudun asukkaille sienten ja marjojen kerääminen sekä maaseutumatkailu ovat tärkeitä tulonlähteitä. Kaikkia kerättyjä sieniä ja marjoja ei kuitenkaan myydä, vaan niitä käytetään paljon myös omiin tarpeisiin. Liettuan metsien tarjoamat virkistyspalvelut ovat koko ajan yhä tärkeämpiä. Metsiin on kaikilla vapaa pääsy, poikkeuksena ovat suojellut alueet ja joihinkin erityisiin tarkoituksiin suunnatut kohteet. Metsissä vierailevat henkilöt voivat vapaasti kerätä hedelmiä, marjoja, sieniä, pähkinöitä, lääkeyrttejä ja muita materiaaleja, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta (Mizaras ym. 2005).

Viime vuosikymmenten aikana sienten kysyntä Liettuan markkinoilla on kasvanut, kun taas marjojen kysyntä on hieman laskenut. Lääkeyrttien kysyntä on laskenut, koska niiden maahantuonti on ollut tehokkaampaa kuin kotimainen tuotanto. Liettuassa käytetään noin 20-30 eri sienilajia ja maa-alue voidaan jakaa kolmeen osaan sienten esiintymisrunsauden perusteella: 1) kaakkoiseen, 2) läntiseen ja 3) keskiseen osaan. Sieniä esiintyy eniten maan kaakkoisosassa, vähiten keskisessä osassa. Eniten maassa kerätään kantarelleja ja tatteja. Noin 20-30 pientä tai keskisuurta yritystä toimii sienibisneksessä. Eniten sieniä viedään Saksaan, Ranskaan, Itävaltaan, Ruotsiin ja Puolaan. Eniten sieniä on tuotu Liettuaan Venäjältä, Valkovenäjältä ja Latviasta. Sieniä on tuotu myös Saksasta, Kiinasta, Ukrainasta sekä muista maista (Mizaras ym. 2005).

Sammaleen hävittäminen on suurin ympäristöuhka, minkä sienten kerääjät ovat keräämisellään aiheuttaneet Liettuassa. Säätelyssä sienten keräämisestä määritellään keskeisimmät keräämiseen liittyvät säännöt, mutta kerääjät eivät aina kuitenkaan noudata niitä. Liettuassa ei myöskään ole saatavilla luonnontuoteyrittäjyyteen liittyvää tutkimusta, koulutusta tai erityisiä palveluita. Näiden seikkojen lisäksi esteitä yrittäjyydelle ovat muun muassa luonnontuotteiden riippuvuus sääolosuhteista ja luonnontuotteiden kausiluonteisuus, kysyntä vain kahdesta sienilajista (kantarelli ja tatti) sekä se seikka, että sienten kerääminen on vapaata kaikentyyppisissä metsissä. Tutkimusta tarvittaisiin Liettuassa esimerkiksi resursseista, kuluttajista ja yhteistyömahdollisuuksista sekä myös markkina-analyysejä pitäisi tehdä (Mizaras ym. 2005).

Riistan metsästys on Liettuassa valtion säätelemää. Metsästykseen käytettävä maa-ala koostuu 897 metsästysyksiköstä, joissa toimii yhteensä yli 30 000 metsästäjää. Metsästettäviä lajeja ovat muun muassa hirvi, saksanhirvi, kuusipeura, villisika, metsäjänis, näätä, susi, punakettu, supikoira ja majava. Metsästyksestä saatavia tuotteita ovat muun muassa liha, sarvet, kallot, luut, turkit, nahat, höyhenet, sulat sekä hajuvesien raaka-aineet. Luontoon perustuva matkailu, sisältäen myös metsästyksen, on koko ajan kasvava ala Liettuassa. Metsästysmatkailua pidetään ”aktiivisena” ja kuluttavana alana, jota tulisi jatkossa täydentää ei-kuluttavilla ”passiivisilla” toiminnoilla kuten esimerkiksi riistan katselulla, valokuvaamisella ja patikoinnilla (Mizaras ym. 2005). Liettuassa on myös lähes 3 000 järveä, joten mahdollisuudet kalastukseen ja lintujen ”bongaukseen” ovat hyvät (http://www.lithuania.travel/fi/).

 

Luonto- ja maaseutumatkailu

Matkailuinfrastruktuuria ja informaatiojärjestelmää parannetaan Liettuassa koko ajan, vierailijakeskuksia perustetaan ja maataloja rakennuksineen rakennetaan maaseutumatkailua varten. Liettuan maaseutu on kaunista luonnonaluetta, jossa puhtaat järvet, monipuolinen kulttuuriperintö sekä monet maatalot ja -tilat luovat hyvät puitteet lomamatkalle. Kaukana ruuhkista ja kaupungin hälinästä matkailija voi tuntea rentouttavan maaseudun rauhan. Matkailija voi tutustua maaseudulla erilaisiin kohteisiin luonnossa tai kulttuurin saralla, ratsastaa, uida tai syödä maukkaita kotiruokia. Maan tarkoitus on säilyttää, palvella ja kehittää sekä opettavaista matkailua että virkistysmatkailua. Puistojen lisäksi maaseudulla voi ihailla myös esimerkiksi linnoja, museoita ja erilaisia monumentteja. (http://www.lithuania.travel/fi/, www.donelaitis.fi/).


Kansallispuistoja on Liettuassa yhteensä viisi, aluepuistoja 30. Niissä voi tutustua keskieurooppalaisen luonnon monimuotoisuuteen, perinteitä noudattavaan luontaistalouteen ja puuarkkitehtuuriin. Luonnonpuistot tarjoavat matkailijoille mahdollisuuden uida, purjehtia ja ratsastaa. Merenrannoilla on myös suosittuja kävelyreittejä. Pyöräretkeilijällekin Liettua on erinomainen kohde, sillä etäisyydet ovat lyhyet, mäet matalia, jokamiehenoikeudet tunnetaan ja ihmiset ovat vieraanvaraisia. Ja luontoakin on vielä paljon jäljellä - myös luontomatkailijalle. (http://www.lithuania.travel/fi/, www.donelaitis.fi/).

Jopa 12 % Liettuan pinta-alasta on kansallis- ja aluepuistojen, 254 suojelualueen, kahden kulttuuri- ja kolmen luonnonsuojelualueen sekä yhden biosfäärialueen hallussa. Kaikki suojellut alueet ovat näkemisen arvoisia, mutta niissä on omat vierailusääntönsä. Suojelualueet ovat tiukimmin suojeltuja alueita, mutta lyhyet kiertoajelut ja maisemien katselu sovituilla reiteillä alueen henkilöstön opastamina ovat mahdollisia. Suojelluilla alueilla vierailevien matkailijoiden tulee kuitenkin muistaa välttää kovia ääniä, olla rikkomatta puistojen vierailusääntöjä ja pysäköidä autot vain niille varatuille alueille. (http://www.lithuania.travel/fi/, www.donelaitis.fi/).

 

Maaseutumatkailusta on tullut erittäin tärkeä ansionlähde maaseudun asukkaille. Siitä on mahdollista saada säännöllistä lisätuloa ja se vaikuttaa myös alueelliseen kehitykseen etenkin sellaisilla alueilla, jotka ovat epäsuotuisia maanviljelykseen. Liettuan maaseutumatkailu koostuu majoitusta tarjoavista maataloista ja turistimökeistä sekä muiden erilaisten palvelujen tarjoamisesta matkailijoille, esimerkiksi polkupyörien vuokrauksesta. Useimmat maatalot sijaitsevat lähellä vesistöjä ja metsäalueita. Vuonna 2001 rekisteröitiin yli 200 maaseutumatkailun palveluja tarjoavaa maataloa. Vuonna 2004 jo 350 maataloa. Noin 70 000 matkailijaa käytti näitä palveluita vuoden 2002 aikana (Mizaras ym. 2005).

Kaikki Liettuan maaseutumatkailussa toimivat maatilat on luokiteltu neljään eri ryhmään. Neljällä ”haikaralla” (maan kansallislinnulla) merkityt maatilat tarjoavat korkeatasoisinta palvelua, yhden haikaran paikat ovat puolestaan tasoltaan vaatimattomia. Yhden haikaran maatiloilla yövytään heinäladossa tai vaatimattomassa maatalorakennuksessa. Vierailijat majoittuvat itsenäisesti ja heille on tarjolla vain vähän palveluita. Kahden haikaran maatiloilla vierailijat asuvat kesämökeissä, heillä on yleiset saniteetti- ja suihkumahdollisuudet, vierashuoneet on siivottu ja ateriapalveluun on mahdollisuus sopimuksen mukaan. Kolmen haikaran paikoissa vieraat asuvat erillään isäntäperheestä, huoneet ovat kahden tai kolmen hengen huoneita ja saniteettimahdollisuudet sekä suihkut löytyvät. Lisäksi yöpyjillä on käytettävissään keittiö, astiat ja sauna. Neljän haikaran maatilapaikat ovat erittäin viihtyisiä ja siistejä. Majoittua voi yhden tai kahden hengen huoneissa, joissa on kaikki mukavuudet. Lisäksi vierailijalla on saatavilla ja käytettävissä monipuoliset palvelut ja nähtävyydet. Neljän haikaran paikoissa onnistuu myös esimerkiksi erilaisten seminaarien ja konferenssien järjestäminen (Mizaras ym. 2005).

Keskimäärin maaseutumatkailussa toimivat maatilat omaavat vain noin 10 nukkumapaikkaa. On ennustettu, että Liettuan maaseutumatkailu kehittyy nopeammin kuin maan muu matkailu. Jarruttavia tekijöitä alan yrittäjyyden kehittymiselle ovat liiketoiminnan lisenssimaksut, maaseudun teiden huono kunto, suojeltujen alueiden tiukka säätely sekä toistaiseksi vielä melko alhainen palvelujen laatu (Mizaras ym. 2005).

Lähteet

Mizaras ym. 2005. Country report, Lithuania COST E 30 – Economic integration of urban consumers’ demand and rural forestry production. Forest sector entrepreneurship in Europe: Country studies. Acta Silvatica & Lignaria Hungarica. Special Edition 2005.

The Official Lithuanian Travel Quide http://www.lithuania.travel/fi/

Liettuan ystävät ry www.donelaitis.fi/

YHTEISTYÖSSÄ

 

MEIDÄT TAVOITAT › Juha / 040 5737 568 Toimisto / 050 3823 022 info@aitoluonto.fi